"Kai minä puoleksi päiväksi talkoisiin joudan" - Hanna Kovala

25.08.2019

Johtokunnan esittäytymisblogissa vuorossa - puheenjohtajamme Anun haasteen vastaanottaneena - hallitusnoviisi Hanna Kovala. Ensimmäinen puolivuotiskausi on takana, mutta kuinka tähän päädyttiin?

"Haluaisiks sä kokeilla uimakoulua?" Lapseni vastasi kyllä ja se oli lähtömerkki kohti uutta harrastusta - sekä tyttärelle, että äidille.

Olen aina pitänyt uimisesta, se on tehokasta kuntoilua, kivaa tekemistä perheen kesken ja tuhansien järvien maassa kansalaistaito, jonka oppimatta jääminen ei ollut omien lasteni kohdalla vaihtoehto. Vauvauinnin jälkeen ei lapsemme kuitenkaan uimakouluihin jatkaneet, vaan pinnalla pysymisen he harjoittelivat samalla metodilla kuin äitinsä: kesäisellä pulikoinnilla mökkirannassa ja talviaikaan ahkerilla uimahallikäynneillä perheporukassa.

Kunnes siis kuopukselle pohdittiin harrastusta ja törmättiin Vesiralli-ilmoitukseen lehdessä. Tuli kysyttyä ratkaiseva kysymys. Hissun kissun matkaan lähdettiin ja kuten tarkkaavaisimmat huomasivat, ei mikään tässä lajissa - edes sanasto - ollut tuttua. Tyttö kävi Vesirallissa ja samalla äiti sai puolisentoista tuntia omaa lenkkeilyaikaa. Aika kului nopeasti, niinkuin sillä tapana on, ja ykskaks lapsella olikin Vesirallin päätösuintien jälkeen kädessä viimeinen tasopinssi.

Suureksi yllätyksekseni lapsi vaati päästä kilparyhmään ja vieläpä kilpailuihin! Lapsi joka ei ennen ollut osoittanut pienintäkään kilpailuhenkeä. Siis mitä ihmettä siellä altaalla tapahtui?

Tästä piti ottaa selvää. Välillä kävin uimassa harjoitusten aikana viereisellä radalla. Niillä kerroilla huomasin, että lapsilla on treeniporukassa kivaa- kavereita, joiden seurassa viihtyivät. Valmentaja, joka ohjasi kärsivällisesti ja kannusti reilusti. Aika nopeasti kuitenkin huomasin,että olisi keksittävä joku vähemmän itsetunnon päälle käyvä tapa olla läsnä lapsen harrastuksessa. Kuntoni loppui kesken ja oli aika nöyryyttävää, kun mielestään ihan hyvää kyytiä vaparia uidessa viereisen radan vaahtosammuttumen kokoiset uimarit paineli rintauintia ohi.

Kevätkisoihin haettiin talkoolaisia. Ajatuskulkuni meni kutakuinkin näin: Osaanhan minä kahvia keittää ja mokkaruudutkin, ankaran harjoittelun tuloksena, useammin onnistuvat kuin menevät ihan pipariksi. Kai minä puoleksi päiväksi talkoisiin joudan. Löysin nimeni Kevätkisojen toimitsijalistalta kohdasta Hallivastaava. Olin paniikissa - enhän minä voi vastata mistään, kun olin toista kertaa elämässäni uimakisoissa! Ennen kisoja sain kuitenkin seikkaperäisen työkuvauksen: portin vahtimista, suojatossuista huolehtimista, roskien keräilyä ja muuta yleisestä siisteydestä huolehtimista. Helppo homma! Lämmin ilmapiiri (enkä tarkoita vain sitä, että hallissa on todellakin lämmin jos vertaa vaikka marraskuiseen alkuiltaan futiskentän reunalla), kokeneiden toimitsijoiden kannustus ja helposti hallittavat tehtävät saivat lampun syttymään: toimitsijapaita on VIP-lippu uimakisoihin. Parhaat paikat löytyy altaan reunalta.

Silti jännitti, kun kuukausia myöhemmin ilmoittauduin tuomarikoulutukseen. Jos vauvauinteja ei lasketa oli se ensimmäinen uintiin liittyvä kurssini. Turhaan taas jännitin. Kurssin jälkeen ymmärsin paljon paremmin miksi lapseni hioo tekniikoita ja mihin harjoituksissa tähdätään. Käännöstarkastajan pätevyys oli sen kurssin mukava sivutuote. Kokemus tuo varmuutta ja Salon Uimarit on mahdollistanut paitsi kouluttautumisen myös kokemuksen kartuttamisen. Ensikosketuksen tuomarointitehtäviin sain tehdä kokenut tuomari taustatukena omissa SaloCup kilpailuissa.

Nyt jännittää edessä oleva Tuomari 1 kurssi. Oletettavasti taas jännitän ihan turhaan. Tiedän, että tämänkin kurssin oppeja saan harjoitella ihan rauhassa, eikä minua päästetä tehtäviin, joista en selviytyisi.

Olen minä niitä mokkapalojakin päässyt leipomaan ja kahvia keittämään. On tullut kuntoiltua tuoleja kantamalla, sämpylöitä täytettyä ja hallia "letkutettua". Hallivastaavavan homman lisäksi olen päässyt VIP-paikalle tuloslähetin, ajanottajan, käännöstarkastajan, lähettäjän ja kuuluttajan roolissa. Yhden kisajakson ajan sain tutustua tulospalvelun toimintaan. Hallin ulkopuolisessa toiminnassa minut valittiin keväällä 2019 hallitukseen.

Hiljalleen on siis uinnista tullut harrastus myös äidille altaan reunalla - monipuolinen harrastus, jossa voi kokeilla ja kehittyä. Näin jälkikäteen vähän harmittaa, etten ymmärtänyt tarttua tilaisuuteen vuosia sitten, kun oman lapsen aloitettua harrastuksen seurassa Vesiralliin haettiin ohjaajia. Uskoin etten osaa tai pysty, koska mitään sidettä uimaopetukseen tai -harrastukseen ei ollut. Nyt tiedän, että Salon Uimareiden tarjoamalla kurssituksella ja kokeneiden ohjaajien tuella kokemuksen puute olisi ollut korkeintaan hidaste.

Parasta altaanreunan uintiharrastuksessa on kuitenkin ihmiset. Oma lapsi luonnollisesti on kaikkein läheisin ja valehtelisin jos väittäisin, etteikö hän edelleen olisi suurin motivaation lähde. Kilpa-altaan reunalla pyöriessäni ja kisakatsomoissa istuessani olen havainnut, kuinka fiksuja ja mahtavia lapsia ja nuoria SalonUimareissa harrastaa. (Tämä pätee myös uimahyppyihin, joka muutaman vuoden kuului esikoiseni harrastuksiin) On kiva ajatella, että omalla panoksellani olen pystynyt tukemaan kaikkien näiden nuorten harrastusta.

Mahtavin asia on kuitenkin se, että kuten kävi tytöille (myös sille uimahyppyjä harrastaneelle esikoiselle) altaalla, kävi äidille altaan reunalla - harrastuksesta löytyi kavereita. Näiden kavereiden kanssa on kiva jännittää vieraiden uimahallien katsomoissa, iloita onnistumisista ja jossitella kun kaikki ei mennyt ihan odotusten mukaan. Näiden kavereiden kanssa on kiva tehdä yhdessä. Näistä kavereista löytyy kokeneempia konkareita, jotka kannustavat ja ohjaavat harrastukseen tutustuvaa. Luulenpa, että sieltä lenkkipolulta tai viereiseltä radalta en näihin ihmisiin olisi koskaan saanut tutustua. Mukaan porukkaan mahtuu ja onneksi tulee uusia kavereita, jotka tuovat mukanaan uusia ajatuksia. Kiitos teille kaikille kokeneille konkareille, sekä nykyisille ja tuleville altaanreunan uintiharrastajille - mahdollistatte hienon harrastuksen myös minulle. #Seurasydän