Miten minusta tuli uinti-mutsi? Hallitus esittäytyy

22.08.2019

Miten minusta tuli uinti-mutsi?

Hallitus esittäytyy uudessa blogisarjassa ja kertoo miten meistä tuli uinti-mutseja ja faijoja. Aloitan sarjan omalla kertomuksella ja haastan seuraavaksi Hanna Kovalan kertomaan oman tarinansa.

Kuka minä olen?

Olen Anu Heikkilä ja Salon Uimarit ry:n johtokunnan puheenjohtaja. Olen ollut Salon Uimarien hallituksessa jo muutaman vuoden ensin varajäsenenä ja nyt toista vuotta puheenjohtajana. Mutta miten minä tänne eksyin? Olen kahden aktiivisen uimarin äiti ja innokas yhdistystoimija. Molemmat tytöt ui Salon uimarien kilpauinti ryhmissä vanhempi 1. ryhmässä ja nuorempi 2. ryhmässä. Omaa uinti taustaakin löytyy vuosien takaa...nimittäin kilpauintikoulu 10 vuotiaana Turun Työväen Uimarien riveistä ja siihen päälle muutaman vuoden uinti treenit, jotka valitettavasti päättyi paikkakunnalta muuttoon ja teini-ikään. Kävinpä uimassa myös Salon Uimarien masters ryhmässä jonkin aikaa.

Kummallakin tyttärellä on jo suhteellisen pitkä uinti tausta vaikka ikävuosia heillä onkin vasta 13 ja 16. Uinti harrastus kun on alkanut jo vauvauinnista 😊. Vauvauinnin jälkeen siirryttiin perheuintiin ja sieltä sitten kaupungin uimakouluihin sekä hallille että rannalle.

Uimakouluista löysimme tiemme Salon Uimarien järjestämiin vesiralleihin aivan sattumalta, sillä uimakoulu alkoi tuntua tylsältä ja turhalta, koska tytöt kerran jo osasivat uida. Oli aika miettiä jotain muuta. Etsimällä internetin syövereistä uintiin liittyvillä hakusanoilla löysin Salon Uimarien vesirallikurssit - jotka tälle uinti-mutsille ei kertonut yhtään mitään. Niinpä sitten eräänä kauniina päivänä lähdin jonottamaan muiden mutsien joukossa uimahallin jumppasaliin ja sain kuin sainkin tytöt ilmoitettua kursseille ja siitä se meidän perheen tarina uimarien riveissä sai alkunsa.

Vesirallit olivat sunnuntai iltaisin ja kahvion lasin takaa seurailin harjoituksia, kunnes sitten eräänä päivänä huomasin uimarien nettisivuilla ilmoituksen, jossa pyydettiin vanhempia apuohjaajiksi. Mietin ensin, että en minä voi ja en osaa, mutta toisaalta ajattelin, että voisinhan käyttää sen kahvion lasin takana vietetyn ajan tehokkaammin hallin puolella ja samalla auttaa. Ja sehän olikin tosi kivaa ja helppoa ja siellä hallilla vieläkin välillä sunnuntai-iltaisin ohjailen lapsia, vaikka tyttöjen vesirallista onkin jo vuosia.

Toimitsijatehtäviin pystymetsästä

Tyttöjen siirryttyä kilparyhmiin, lähdin mukaan toimitsijaksi kilpailuihin. Ensimmäisellä kerralla toimin hallivastaavana enkä tiennyt ja tajunnut mistään mitään - taisin vahtia väärää porttiakin jossain vaiheessa 😊 ( josta sain kyllä kuulla palautteet). Siitä sitten kuitenkin rohkaistuneena tarjouduin seuraavalla kerralla hallin rakennuspuuhiin ja ajanottajaksi, kiinnostuin säännöistä ja kävin 2. lk tuomarikoulutuksen, jonka jälkeen pääsin käännöstarkastajaksi. Muutaman vuoden jälkeen kävin 1. lk tuomarikoulutuksen ja alkuun toimin kisoissa ratatuomarina ja lopulta uskaltauduin myös kilpailunjohtajaksi (Kiitos Riikan - meidän yhteistyö toimii 😊). Eli vähän kaikenlaisia tehtäviä on tullut kokeiltua kisoissa ja sen kautta oppinut tosi paljon kilpailujen järjestelyistä, säännöistä ja erilaisista tilanteista kisoissa. Onpa sitä tullut käytyä naapurihalleissakin tuomaroimassa kisoja (Somerolla, Turussa ja Espoossa). Haluankin rohkaista kaikkia vanhempia käymään tuomarikurssin ja osallistumaan kisoihin talkoohengessä. Kisojen katsominen radan päästä on täysin erilaista, kuin katsomossa istuen ja mikä voisi olla parempi tapa osoittaa lapsilleen kiinnostuksen heidän harrastuksestaan kuin olla itse siellä paikan päällä mukana.

Hallitustyö ja talkoohenki

Vuosien aikana olen ollut järjestämässä useita kahvioita, kilpailuja, arpajaisia, joulujuhlia, varainkeruuhankkeita, seuravaatteiden myyntiä, henkilöiden rekrytointeja, ulkomaan ja kotimaan leirejä. Eihän näitä kaikkia jaksa edes muistaa, mutta kun listaa katsoo ja miettii taaksepäin on sitä paljon tullut tehtyä ja myös saatu aikaan. Erityisesti muistuu mieleen Masters mestaruuskilpailut ja IKM karsintakilpailut, jotka ovat olleet sekä fyysisesti että henkisesti todella rankat järjestelyjen osalta. Tämän päivän seuratoiminnassa talkoohenki on välillä vähän kateissa ja vanhemmilla on monenlaisia kiireitä, mutta siitä huolimatta pienikin panos auttaa ja helpottaa tapahtumien järjestelyissä. Haastankin kaikki vanhemmat ja isovanhemmat osallistumaan uimarien talkoisiin - osallistua voi helposti esimerkiksi leipomalla kahvioon tuotteita tai hallin rakennus ja siivoustalkoisiin kisojen yhteydessä.